Kuultuani maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttamasta mahdollisesta ydinonnettomuudesta ovat ajatukseni olleet paitsi Japanin tilanteessa, myös palanneet aikaiseen aamuun vuonna 1986.
Istuimme äitini kanssa keittiössä ennen kouluunlähtöäni kuuntelemassa radion ylimääräistä uutislähetystä, jossa tiedotettiin Tshernobyl nimesessä paikassa tapahtuneesta ydinonnettomuudesta. Silloin pelkäsin eikä tänään tunne ollut kovinkaan muuttunut. Vuonna -86 ei vaan ollut nettiä missä tilanne päivittyy nytkin parhaillaan, eikä tietoa tullut paljon lisää ennen ilta-uutisia, jolloin koko tapahtunut karmivuus alkoi pikkuhiljaa hiipiä tajuntaamme. Tai ainakin vanhempieni tajuntaan, olin itse 11 vuotias. Muistan ettei poronlihaa, puolukoita, lakkoja ja ituja saanut syödä moneen vuoteen. Muistan myös ajankohtaisohjelmien eli "Ajankohtainen kakkonen" ja kenties "A-Studion" lähettämiä ohjelmia, joissa näytettiin pelottavia kuvia säteilyn uhreiksi joutuneista ja kerrottiin mitä heidän tulevaisuutensa toisi mukanaan. Kaikki ne kuvat ovat tänään välähdyksen lailla vilahtaneet silmieni edessä.
Ja vaikka tämä maalaus ei pelasta ketään ja on kaikkinensa rujo ja kenties pelottava ja lohdutonkin, omistan sen tänään Japanille, tulevaisuudelle ja toivolle sekä ydinvoiman vastustamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti