Vuoden viimeinen tunti

Vuosi 2012 päättyy puolen tunnin päästä. Ulkona kuuluu tällä hetkellä jo valtava rakettien pauke. Olen viettänyt joululomaa piirtäen ja maalaillen. Löysin vanhan ison pahvin palasen (ehkä konepahvin) ja leikkelin sen pieniin osiin. Pohjustin palasia hiukan akryylillä ja sitten tussailin kapeakärkisellä eddingillä. Yöntunteina on paras fiilis, ei siitä kai pääse mihinkään..

Keskiviikkona 2.1. olen palaamassa työhuoneelle. Vaikka onhan siellä tullut käytyä lomankin aikana, mutta keskiviikkona pitää tarttua tosissaan työhön. Toukokuussa on tulossa mun oma näyttely Make Your Mark Galleriaan. Oon aivan kipinöissä ja en malta odottaa, että pääsen toteuttaa kaikkia suunnitelmia. Siitä tulee mun eka ISO oma näyttely!! YKSINÄINEN BETONIPUU on näyttelyn nimi.  Gallerian pojat teki kevään näyttelyistä yhteisflyerin. Olen tosi ylpeä päästessäni mukaan tuohon joukkoon!!

Nyt pitää käydä laittaa Pommac valmiiksi ja sukeltaa toppahousuihin. 2013 TÄÄLTÄ TULLAAN!!

Onnellista Uutta Vuotta Kaikille
t: Nora Helsinki !!

Koivuvanerin matka keppipöllöksi

Ne jotka ovat jo lukeneet aiempia kirjoituksiani tietävät kuinka innoissani olen pöllöistä. Olen piirtänyt niitä tarroiksi, maalaillut tauluiksi ja jopa kuvittanut pöllöaiheilla pieniä huonekaluja. Lokakuussa satuin näkemään lelukaupassa perinteisen keppihevosen, samanlaisen jolla olen itsekin pienenä ratsastanut jossain minikerhossa. Kyseinen keppihevonen oli valmistettu kokonaan puusta. Hevonen jäi kummittelemaan mieleeni ja siinä kävellessäni Esplanadin puistossa etsiskellen katseellani talojen katoilta cityhuuhkajia sain omasta mielestäni aivan hullun hauskan idean. KEPPIPÖLLÖ!! Hevosilla voi ratsastaa, mutta pöllöillä voisi lentää!!

Tuumasta toimeen. Tein vähän kyselyjä kavereiltani, jotka ovat joskus saattaneet rakentaa jotain. Itse olen tehnyt puutöitä vain koulussa ja viime kesänä intouduin hiukan kuviosahailemaan kovalevyä eri muotoihin. Eli kokemukseni puun käsittelystä on varsin alkeellisella tasolla. Tiedustelin myös eri materiaalimahdollisuuksia. Halusin ehdottomasti valmistaa pöllöt kokonaan puusta, sillä ideani oli myös maalata pöllöt mielikuvituksellisesti. Satumaisiksi. Ei yhtään tylsiksi :) Eri ihmisiltä noukitut neuvot poikkesivat melkoisesti toisistaan. Ei jäänyt vaihtoehtoja kuin painella puukauppaan ja alkaa työstämään jotain. Löysimme mieheni avustuksella koivuvaneria ja valmistin siitä koekappaleen. Se toimi!

Vanerin leikkaaminen osoittautui hiukan haasteelliseksi (ja vaaralliseksi) omistamillani välineillä, siispä soitin syksyllä tapaamalleni puusepälle ja pääsin hänen pajalleen tutustumaan vannesahaan. Ja hups! Ei aikaakaan kun pöllöt oli sahattu piirtämääni muotoon. Puusepän pajalla käytyäni tulin siihen tulokseen, että vannesaha on ihan MUST HAVE!!

Seuraava eteen tullut haaste oli kepin kiinnittäminen vaneriin. Olin kyllä saanut ammattilaisilta hyviä neuvoja. Heh! Liima oli sellaista kuivuessa turpoavaa, mutta en varoituksista huolimatta osannut lainkaan uskoa miten paljon se todellisuudessa PAISUU. Ensimmäinen liimauserä oli neljä kappaletta eli loppuja tehdessä olen osannut ottaa liiman kanssa hiukan rauhallisemmin. Olen myös testaillut liiman kestävyyttä kovakouraisin ottein. Ja kuten hyvät neuvot osasivat valistaa, ei yksikään pöllö ole irronnut kepistään.

Maalausta varten olin varannut vesiohenteisia maaleja, sprayta ja maalitusseja. Tussit ja spraykannut kävin ostamassa parhaasta alan liikkeestä Make Your Mark:sta! Tietenkin! Traman kanssa keskustelimme vielä tussien parhaista ominaisuuksista :)

Keppipöllöjen valmistus yllätti monivaiheisuudellaan. En tosiaan osannut alkuun ennustaa, miten monta vaihetta on edessä ennenkuin päästään pinnan maalaus-/piirtovaiheeseen. Sahausta, hiomista, liimausta ja taas hiomista ja sitten vielä maalausta ja hiomista. Olen myös joutunut olemaan kärsivällinen. Liiman ja maalin kuivumisen odottelu on ollut hetkittäin piinallista, mutta sitten myös palkitsevaa.

Yllä olevassa kuvassa on osa pöllöistä odottelemassa varren maalausta. Siinä ne nätisti työhuoneeni sohvalla rivissä odottelevat myös ensimmäisiä lentoharjoituksia. Jokainen keppipöllö on uniikki. Ensi viikon perjantaina  7.12. alkaa We Got Beefin Joulumarkkinat. Pöllöt ovat siellä ensi kertaa myynnissä Hei Pöllöi! -nimellä.

Huom! Keppipöllöt sopivat kuvioinninsa puolesta niin lapsille kuin aikuisillekin. Se on erittäin on ekologinen tapa matkustaa lyhyitä matkoja. Enkä tosiaan vastusta ajatusta lentää keppipöllön selässä erilaisiin juhlatilaisuuksiin. Keppiin saat helposti käsilaukunkin roikkumaan matkan ajaksi.

 

Parin kuukauden huippuhetket!

Heinäkuun postauksen jälkeen on pitänyt kiirettä. Elokuun alussa purin näyttelyn ja toimitin myydyt työt uusille omistajilleen. Jee! Kiitos ostajat!  (Kuvia teoksista on kyselty. Lupaan lisätä niitä tänne. Voit myös tulla katsomaan töitä työhuoneelleni!)

Elokuun puolivälissä saapui kaupunkiin super graffiti legenda MODE2, jonka töitä ja livetyöskentelyä sai seurata Make Your Mark Galleryssa Flow-feastareiden aikana. Toimin aputyttönä galleriassa koko upean viikonlopun. MODE2 osoittautui rennoksi ja hienoksi tyypiksi. Hänen näyttelynsä jatkui elokuun lopulle asti. 

Syyskuun alussa 8.9. järjestettyä Siivouspäivää edelsi Siivouspäivän Basaari, johon osallistuin yhdessä mieheni Paradise Tattoon Kalle Koon kanssa. Pajamme oli nimeltään Hei Pöllöi! Neljän päivän ajan piirtelimme ja maalailimme vähän kaikkea vähän kaikkeen. Pää-aiheena oli nimenmukaisesti pöllöt. Hittituotteeksi  pajassamme osoittautuivat paikanpäällä asiakkaan itse antamien aihioiden pohjalta taiteillut pöllöhihamerkit ja käsinpiirretyt pöllöpaperitarrat. Myös pari pientä huonekalua sai uuden ilmeen pöllöhahmoilla. Tapahtuma järjestettiin Kiseleffin talossa, Aleksanterinkadun ja Unioininkadun kulmassa. Oli todella hauskaa työskennellä inspiroivien ihmisten kanssa ja tavata niin paljon iloisia ja uteliaita pajoihin osallistuneita. 

Siivouspäivän jälkeen suuntasimmekin sitten Paradise Tattoon nimissä kulkumme kohti Reykjavíkia, Islantia ja siellä järjestettyjä Tatuointimessuja. Messuviikonloppu oli kolmipäiväinen ja tosi mukavasti järjestetty. Sekä messujen tuotantoporukka, että messuilla tapaamamme islantilaiset osoittautuivat todella lämminhenkisiksi ja iloisiksi ihmisiksi. Tutustuin myös ihanaan suomityttöön ja erinomaiseen tatuointitaiteilijaan nimeltä Linda. Islandic Tattoo Expo oli varmasti mukavin tatuointitapahtuma missä itse olen koskaan käynyt. Matkaseurueemme oli myös the top4. Kalle Koo, Jussi ja Sakari ja MINÄ!! Messujen jälkeen olimme varanneet pari päivää vapaata arkitöistä ja jäimme ihastelemaan Reykjavíkin lähiseutuja vuokra-autolla.

Islanti oli ihmeellinen. Osasin odottaa huikeita jylhiä maisemia, mutta yllätyin silti täydellisesti. Karu, tuulinen ja hiljainen maa sai mielen vaeltelemaan ja kaikkialla pystyi tuntemaan luonnonvoimien läsnäolon. Vesiputoukset jylisivät kymmenien metrien korkeudesta kuukivirykelmiin, jäätiköt siintelivät ylhäisinä ja aurinko paistoi kirkkaampana kuin koskaan laskien sitten vilkutellen oransseja ja vaaleanpunaisia säteitään niittyrinteille. Kaikkialla oli lampaita ja hevosia, mutta metsää ei oikeastaan missään. Sitä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että Islannissa ei juurikaan kasva puita. Tästä syystä myös monet Reykjavíkin keskustan talot on rakennettu aaltopellistä. Aikoinaan talot oli köyhyydestä johtuen maalattu tervalla ja koko kaupunki oli täysin musta. Tänä päivänä kaupunki on kyllä todella iloisen ja sympaattisen näköinen ja värikäs.

Islanninmatka antoi paljon virtaa aloittaa suunnitelmissa ollutta projketiani. Siihen liittyy kirjoittaminen, piirtäminen, maalaus ja havaintojen tutkiskelu.. Asetin itselleni deadlineksi ennen joulua! Saas nähdä kuin käy!! 

Näillä fiiliksillä!!! 

                                        

Heinäkuun taikayöt ja "Kutsumattomat kesävieraat" mbarissa vielä viikon

Heinäkuun alussa pakattiin kaupunkilaistytön auto täyteen kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta ja hurautettiin kokonaiseksi kahdeksi viikoksi maaseudun rauhaan lähelle Urjalaa, tarkemmin Nuutajärvelle. "Nuutis" osoittautui ihan viehättäväksi pieneksi taidekyläksi. Pääsimme lasitehtaalle seuraamaan lasinpuhallusta, katselemaan lasitaiteilijoiden näyttelyitä ja kokemaan taikayön, täysikuun luodessa siltaa pienen järven pintaan, jonka rannalla mökkimme sijaitsi. 

Mökillä toivoin löytäväni näkökulmia ja järkeä tulevaisuuden tekemisiini ja ideoita maalauksiin. Kirjoitin ylös hauskoja tilanteita ja kauniita hetkiä ja "näkyjä", joita koin istuskellessani laiturilla öiseen aikaan tai verannalla kaatoseelta suojassa. Yksi kauneimmista hetkistä oli valtavan sateen jälkeinen yö, kun pilvet väistyivät ja yötaivas kirkastui ihan vaaleaksi samalla, kun usva lipui järven pintaa pitkin. Oli kuin aaveet olisivat hiipineet päämärättömästi tuulen vietävinä. Tämä oli ainut kerta, kun usva tuli ennen aamua ja olin todella onnellinen, että satuin juuri sillä hetkellä menemään laiturinnokkaan soittamaan äidilleni yöpuhelua.

Kuten jo mainitsin mökilläoloaikanamme satoi, eikä lainkaan vähän, vaan kaatamalla. Päivittäin. Se ei varsinaisesti haitannut, koska meillä oli auto ja pääsimme liikkumaan. En tiedä olisimmeko ilman sadetta eksyneet ajelemaan esimerkiksi kotieläintilalle, joka sijaitsi n.60 kilometrin päässä. Tilalla oli paljon eri eläimiä kuten hevosia, kalkkunoita, lampaita, alpakoita ja vaikka mitä. Parhaiten itselleni jäi kuitenkin mieleen eräs possu, jonka olimme juuri kaukaa nähneet riehuvan kaverinsa kanssa. Kun lähestyimme heidän aitaustaan olivat molemmat jo asettuneet lepäämään aivan hengästyneinä. Toinen vaaleanpunaisista röhnöttäjistä jaksoi kuitenkin tervehtiä meitä nostamalla päätään ja onnistuin saamaan tästä hetkestä myös kuvan. Olisin kovasti halunnut mennä halaamaan korvalla moikkaajaa, mutta välissä oli aita, enkä uskaltanut toimia järjestyssääntöjen vastaisesti. Mutta tässä hän nyt on: NÖF NÖF vaan teillekin!!

Kesäkuun lopussa alkaneen näyttelyni "Kutsumattomat kesävieraat" -avajaiset sujuivat todella mukavissa merkeissä. Unohdin tietenkin ottaa kuvia avajaistunnelmista, olin niin häkeltynyt koko illan ajan. Kahden viikon taikaöiden jälkeen kävin kuvailemassa näyttelyä ja alla kuvia, joissa näkyy muutamia teoksia. Näyttelyhän jatkuu 2.8. asti, eli ehditte vielä hyvin käydä tutustumassa kokonaisuuteen. Teoksia löytyy paitsi seiniltä, myös ikkunoilta. 

Kaikki näyttelyssä olevat teokset ovat myytävänä, ellei jo myyty. Teostiedustelut suoraan minulta! 

Nora Helsinki: 045-275 3363

norahelsinki@hotmail.com

Viime hetket ennen avajaisia! Miau!

Olen aivan innoissani. Työt alkavat olla valmiina, pieniä loppusilauksia vailla. Kehyksiä viel muutamaan ja yksi kangas kiilapuille.. ehkä pari sahausta. Sitten koittaa se jännittävin eli ripustus ja saapuuko kukaan avajaisiin. No varmaksi tiedän, että  neljä on tulossa :)  Tässä on kutsu!! mbar-here i come!

  

Torstaina 28.6.2012 olen menossa taiteilijavieraaksi BASSORADIOON Super Jannen iltapäivä-ohjelmaan n. klo: 15.30-  JEE!! Kuunnelkaa Bassoa netistä tai oldskoolisti radiosta:

Pääkaupunkiseutu	102,4 Mhz
Tampere	103,1 Mhz
Turku	101,9 Mhz
Jyväskylä	99,7 Mhz
Oulu	105,4 Mhz

Maalia kynsien alla

Tulossa!!! NÄYTTELY!!!

Maalauksia mbar:ssa 29.6.-2.8.2012
"KUTSUMATTOMAT KESÄVIERAAT"
Nora Helsinki

Kuvittelen aina, että teen kaiken valmiiksi hyvissä ajoin ja sitten valkkailen teoksista ne, jotka sopivat parhaiten yhteen. Noh, nythän on taas tilanne sellainen, että maalaan hiki hatussa ja näpit kyynärpäitä myöten maalissa. Monta on vielä kesken, enkä yhtään osaa päättää mitkä niistä vien itse näyttelyyn ja mitkä jäävät odottamaan tulevaa. Onneksi on vielä kolme viikkoa aikaa pihistä. Kokosin tänään työhuoneellani suurimmat teokset vierekkäin ja huh! enhän edes tiedä mahtuvatko kaikki seinille. Tarkoituksena on vielä työstää sarja pienempiä teoksia jotka täydentävät kokonaisuutta. Niiin ja ikkunoihin olen suunnitellut ihan omat teokset. Katsotaan mitä tästä kaikesta seuraa.. kivaahan tää on jokatapauksessa.

"Kutsumattomat kesävieraat" tulee esittelemään teille hahmoja ja otuksia, jotka ovat sympaattisia ja herkkiä. He saapuvat juhliin kutsumattomina, mutta saattavat sydämellisellä olemuksellaan varastaa koko shown. Omissa ajatuksissani maalaamani otukset ja eläimet ovat niitä tyyppejä, jotka ovat aina paikalla, siellä metsän siimeksessä tai talon alla, kiiluvina silminä hämärtyvässä yössä. Niitä, joiden läsnäolon voi havaita vain jos pysähtyy hetkeksi ja osaa tuntea. Joku saattaa nähdä vain pupun, mutta entäs jos se vinkkasi sinulle silmää juuri kun käännyit?

Näyttelyn avajaiset 29.6.2012  klo: 17.00-20.00  TERVETULOA!!

mbar, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, Finland

Avoinna:
Ma 09–00
Ti   09–00
Ke 09–02
To 09–02
Pe 09–04
La 09–04
Su 12–00

The Hollow musiikkivideo!!

Helmikuussa olin mukana tekemässä musiikkivideota The Hollow -orkesterille. Kuvaukset järjestettiin ulkojäällä n. -15* pakkasessa, yöllä ja venyivät muutamaan tuntiin. Kävimme välillä sisällä lämmittelemässä, mutta silti jossainvaiheessa aamuyöstä alkoi varpaita kipristelemään ja poskia polttelemaan vaikka olin vartavasten kerrospukeutunut.  Itse en näkynyt kuvissa, koska vastuu-alueeni oli puvustus ja hiukset, mutta pääosassa ollut urhea luistelijatyttö Amanda kesti olosuhteet ohuissa vaatteissaan kuin pikku jääkarhu. Nyt tuo video on valmis ja lopputulos on mielestäni aivan ihana ja aavemainen.

PONTEVAT PIKKULINNUT vs TAKATALVI

Lauantaina päädyin kaikista muista suunnitelmistani huolimatta kellariin maalailemaan. Mielessäni pyörinyt pikkulintu tarvitsi selvästi päästä esiin, kankaalle, pehmeisiin taustaväreihin. Ehkä viikonlopulle luvattu lumimyrsky sai mut maalaamaan talitintin, hyvinsyöneen sellaisen. Ajattelin, että koko talven ruokaa saaneet linnut voivat hyvin ja kestävät vielä hetken tätä epävakaisuutta ja kylmyyttä, eivät ole aivan talven lannistamia. Ja nyt tässä tätä miettiessäni tajuan, että tavallaanhan maalaus sisältää samalla yhden hyvän ihmisen. Sen, joka on koko talven toimittanut ruokaa lintulaudalle. Ehkä ens talveksi voisin ottaa myös itselleni tavoitteeksi ruokkia pikkulintuja. Saiskohan kaupungin puistoon pystyttää oman lintulaudan??  Ehkä sitä vois kokeilla.. 

Lisään tähän taas vain yksityiskohdan maalauksesta. En ole aivan varma mihin kohtiin aion vielä puuttua, mutta ainakin tausta, jota ette voi nähdä kaipaa hiomista. Ehkä ilmekin..

Maalatessani soi "School Of Seven Bells". Se on mulle aivan uusi tuttavuus ja sopi hyvin soimaan lujaa taustalle. Tässä videobiisi levyltä jota kuuntelin.

PUPUJA JA MAALINKÄRYÄ

Aurinko lämmittää lumet Koffarista ja kohta on aika taas pystyttää Phantom-terassi työhuoneen ikkunan    eteen. Kellarissa on tullut vietettyä aikaa niin, että kirjoittelu on unohtunut tyystin. Olen koettanut hiukan   muuttaa maalaustekniikkaani tässä talven myötä. Käytän nykyään enemmän aikaa aiheen löytämiseen itse pohjaväristä. Olen aiemmin kertonut kuinka näen ulkona - ilman silmälaseja - liikkuessani aiheita, jotka sitten siirrän tauluihin. Nyt teen tavallaan samaa, mutta opettelen näkemään värien seasta jotain esittävää. Joskus pohjaa joutuu liikuttelemaan ja kääntelemään, että kuva alkaa hahmottumaan. Uskallan myös nykyään aika nopeasti maalata aiheen yli jos ei se lähdekkään siitä luonnistumaan.

idän tyttö 00940

Vaikka työhuoneeni maalaustilassa ei kovin kehuttava ilmanvaihto olekkaan, olen käyttänyt maalauksissani yhä enemmän spray-maaleja, varsinkin pohjasekoiluihin. Jonkinlaisen maskin hankkiminen on edessä sillä yläkerran ikkuna ei varsinaisesti tuuleta käryjä ja huonolta ololta en ole välttynyt. Uhh!

Kuten otsikko lupasi ja saatoitte ehkä arvata on aiheissani pomppinut viimeaikoina pupuja. Niitä on varmaan ollut helppo nähdä viivojen ja pensselivetojen joukossa, koska törmäilen niihin veijareihin päivittäin koiraa ulkoiluttaessa.

Meidän lähipuistoissa asustelee useampikin rusakko pariskunta ja ne ovat liikkeellä erityisesti yöaikaan, kuten mekin. Kyllä siellä puskissa vilistelee pikku pupuja ja rottiakin, mutta niitä on pimeällä vaikeampi havaita.

Nämä kuvat ovat detaileja suurremmista kokonaisuuksista ja tuo alin kuva on keskeneräinen pohja tulevalle maalaukselle. Aihe ei ole aivan varma, mutta värimaailma on aika pehmeä.. vielä

Mielessäni pyörii paljon ideoita seuraavasta näyttelystä. Mitään paikkaa/galleriaa ei ole varattuna tälle vuodelle, eli ideoita näyttelytilaksi otetaan vastaan. Pari mahdollista tilaa on suunnittelun alla, mutta niiden toteutuminen voi viedä vielä hetken aikaa. Teoksia löytyy ja lisää syntyy kaiken aikaa. Silti, kävi miten kävi, ensi vuoden keväälle on varmasti tulossa yks mahtava homma, muttamutta siitä lisää joskus myöhemmin..